Rantatöyräiden koivut ja pajukot ja muutamat laiskat pilvenriekaleet peilautuvat lähes epätodellisen tarkkana tyynen veden peilistä. Vene liukuu laiskasti virtailevaa Ivalojoen suvantoa verkkaisesti ja äänettömästi sähkömoottorin työntämänä. Vaimo ohjaa, minä uitan viehettä harrin tai lihavan ahvenen toivossa. Puodinperän rauha on rikkumaton, muita kulkijoita ei leppeässä loppukesän illassa näy.
Rauhaa ei kestä kauan. Äkkään rantapusikoissa liikettä. Poro? Ei. Iso koira? Ei tuo ole koirakaan. Ei kai tuo ole Pertin posse!
Mutta toden totta, on se. Kolme mustaa ja kolme valkoista pässiä hengailee koivujen alla, kuin syljeskelevät lättähatut Steissillä. Ne ovat kaukana kotikarsinastaan ja mielessä ei taatusti ole pelkästään kristilliset hyveet.
Uistelumme on keskeytettävä. On kansalaisvelvollisuus puuttua tilanteeseen.
Jatka artikkeliin Pertti, Ivalon pahamaineisin pässi
