Puun kirkas runous – yli 50 vuotta puutöitä 

Siinä kylässä, jossa ei ole taiteilijoita, ei voi elää, kertoo afrikkalainen sananlasku. Ivalon kylässä, kahden pienen koiran vartioiman omakotitalon pihalle on hartaudella varusteltu puuntyöstöstudio. Lentelevien koivulastujen keskellä työskentelee näkemyksellinen vanhan liiton manualisti.

Magnus Langen (s. 1949) värikäs CV on pitkä ja haarautuva kuin Ivalojoki, se kiemurtelee yli puolen vuosisadan läpi kulttuurialan vuopajia, syöksyy taideteollisia koskia, kokeilee puusepän pajan pitämistä Inarissa ja asettuu opettajan, työyhteisövalmentajan ja ohjaajan uomaan. Kauneuden etsiminen, käsillä tekeminen ja uuden luominen on se virta, joka kuitenkin lopulta Magnuksen venhettä vie.

Monien materiaalien ja tekniikoiden parissa työskennelleen taidekäsityöläisen elämän rakkaus on puu ja sorvaus. Yli 50 vuoden seurustelu materiaalin kanssa innoittaa pitkiä, polveilevia luentoja eri puulajien olemuksesta. Taidekriitikko ja kirjailija Esa I. Järvinen kirjoitti jo vuonna 1985 Langen kädenjäljen hipovan täydellisyyttä. Sen jälkeen tekninen suoritus on hioutunut luvalla sanoen virtuoottiseksi. Sen ymmärtää, kun ottaa minkä tahansa Langen valmistaman ”praktisen veistoksen” käteensä. Tällaisia esineitä ei kasva joka puussa.

Materiaalit

Raaka-aineet Magnus valitsee tarkoin. Hän tuntee puun perinpohjaisesti ja työskentelee sujuvasti eri puulajien kanssa, kunkin luonnetta kunnioittaen. Erityisesti hän pitää koivusta, pihlajasta ja tuomesta. Lehtikuusi on hänelle mieleinen haaste. Se kun itkee pihkaansa pitkään.

Tuotteet

Käsintehdyt, korkealaatuiset puutuotteet, uniikkiesineinä ja piensarjoina. Design on minimalistista, kirkasta, juurevaa ja ennen kaikkea käytännöllistä. Jokainen esine on luotu käyttötarkoitus edellä ja raaka-aineen ehdoilla, pyrkien vapauttamaan esiin puunsisäinen kauneus.

Magnus etsi puukulhoilleen täydellistä muotoa vuosien ajan, loputtomilla iteraatioilla. Eräänä päivänä väsymättömän perfektionistin mielessä naksahti kaikki kohdalleen: kädellinen näki kätensä. Muoto pohjaa siis käsiin: ulkokaari on kaksi ylöspäin avattua kättä, ranteet vastakkain. Suulta sisään kovertuu kourakuru, joka suojaa sisällön ja jota vasten on miellyttävä kauhaista vaikkapa pastilleja. Tämä on muotoilua parhaimmillaan, esine on juuri sitä mitä se on, vilpitön ja ilahduttavan täydellinen tarkoituksessaan.

Kulhoissa toistuu toisinaan myös veneen muoto. Jäämerellä kalastava mies tunnustautuu venefriikiksi.